Olympic Park Soulissa

Korealaisessa perheessä asuminen: Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään Korealaisen iäkkäämmän rouvan kanssa, joka on ystäväni äiti eläkeläinen. Lähdimme Olympia puistoon kävelemään. Hän ei puhu englantia, että meidän kommunikaatio oli hän puhu koreaa ja minä vastasin englanniksi tai sitten jos osasin vastaa koreaksi niin se meni ok. Ystäväni isä oli käymässä myös eikä hänkään puhunu englantia. Osasin mä tervehtiä häntä ja söimme yhdessä lounaan. Ystäväni oli töissä, nuoremmat ihmiset on töissä. Jopa suurin osa naisista ovat työelämässä. Korealaiset miehet ovat enemmän herrasmiesmäisiä kuin suomalaiset miehet, ikävä kyllä karu totuus. Tästä olen jopa oman mieheni kanssa keskustellut, mutta suomenruotsalaiset miehet saattavat olla suomalaisittain herrasmiesmäisempiä, ainakin hiukan on, omasta kokemuksestani. 

Tässä perheessä on vapaampi perhekulttuuri, verrattuna mitä olen saanut kuulla yleisesti korealaisesta perheestä. Ajat on muuttuneet. Ovat hyväksyneet minut kuin perheenjäsenenä. Ystäväni isä ilmaisi kyllä käytöksellään hyväksynnän vaikka en puhu Koreaa. Tunnelma on kotoisa ja viihdyn, sen ne pitää huolen, oloni on kuin kotona olisin. Mitä nyt välillä perheenjäsenet keskustelevat omia asioita, en onneks ymmärrä. Eikä minua kiinnosta heidän väliset asiat. Mä annan heidän olla sellaisenaan kuin ovat, mukavia ja ystävällisiä ovat kuitenkin! 

Tänään söin Bibimpab ruokaa ikäihmisten kanssa lounaaksi ja tulinen Bulgogia päivälliseksi kun ystäväni tuli töistä. Korealaiset tykkää jos syö reilusti, mutta minun piti kertoa totuus että joillakin adoptoiduilla voi olla niin hirveät muistot kun oli nälissään lapsena, että mieli muistaa. Syöminen on hitaampaa ja ehkä hieman vaikeampaa. Kun Korea oli köyhä maa 1980 luvulla niin ruuan syöminen oli rajoitettua monissa lastenkodeissa. Paljon tunteita toki herättää, sekä muistoja sen mitä muistaa. 

Tykkäsivät etten ollu juurikaan muuttunu vauvakuvastani Koreassa, mikä on otettu vuonna 1982. Nauru siitä tuli, eivät ole ainoat jotka niin sanovat minulle. 

He tykkäävät olen mukava ihminen, no kai kun olen rennompi täällä kuin Suomessa kun sulaudun ihmismassaan ulkonäköni takia. Suomessa nyt on muutenkin erilaista tällä hetkellä verrattuna mitä joskus on ollut. Suomalaiset kovasti vakuuttavat Suomi on niin rauhallinen maa. Lomalla olla Koreassa on erilaista kuin että arkea pyörittäisin täällä. En mene sanomaan mitään, enkä lähde vertailemaan. Se on niin ihmisistä kiinni keiden kanssa olen adoptoituna Koreassa. Hyviä ihmisiä me tarvitsemme ympärillemme, kokea turvaa, pystyä luottamaan jotenkin  jne. 

Kun tietää kaikki viat itsessään mitä olen saanut kuulla ja huomaa jotkut asiat on normaaleja täällä. Geenit saattaa vaikuttaa että täysin suomalainen ei voi olla luonteen puolesta. Enemmänkin suututtaa minua joidenkin Suomalaisten liika arvostelu ja kritiikki erinnäköisiä kohtaan. 

Sää on kosteahko ja aurinko paistaa +30 astetta, että kyllä tarkenee. Sateenvarjot ihmisillä on tai aurinkovarjot, jos oikeaa sanaa käytän. Jotain ihan uutta minulle. Lapsille on aurinkovarjot Suomessa. Pitäiskö Suomessakin olla aurinkovarjot ihmisillä, tai varmaankin ikäihmisille olisi enemmän käyttöä sille. 

Pyöräteitä riittää ja toisella puolen on kävelijöitä varten, ihan kuten Suomessakin. Pyöräily on suosittua täällä. On monen näköisiä pyöriä ja sähköpyöriä laidasta laitaan. Suomessa ollaan aika perinteisiä pyörä valinnan suhteen, se perinteinen malli tai Jippo malli. Suomessa käytämme kypärää kylläkin pyöräillessä, mutta täällä näkee harvemmin jollain olisi pyöräilykypärä päässä kun pyöräilee. Kypärä on hyvä turva ja hyvin halpa vakuutus. Jos pää menee rikki kaatuessaan pyörällä, niin uutta päätä et voi saada takaisin.